Vähän yli 10-vuotias peijonniemeläinen poika sukeltelee naapurin poikien kanssa rantapenkalta puhtaaseen kotijärveen. Pohjasta voi seurata, kuinka simpukat ovat tehneet polkunsa hiekkapohjaan.
Sitten rantavesi katosi. Järven vesi laskettiin lähes metrin verran. Rantapenkka ja pohja rehevöityi ja vesi pilaantui eli saastui.
50 vuoden jälkeen tuo poika palasi asumaan järven samalle rannalle. Eipä sukellella enää! Sama ranta kasvaa ruohoa, kaislaa, heinää, pajua, koivua ja jopa mäntyäkin. Ja jos mistä löytyy vähän vettä, sen pohja on niljakasta mutaa.
Pojalla – miehellä on nyt unelma siitä, että se järvi, sama kotijärvi – Tohmajärvi – olisi joskus yhtä puhdas uimiseen, kalastamiseen sekä muun ilon ja virkistyksen järvi!
Puhdas Tohmajärvi -yhdistyksellä on päämääränä sama kuin tuon aikuistuneen pojan unelma.
Onko Sinullakin sama unelma ja päämäärä?
Tule mukaan tekemään unelmasta totta!
Terveisin
”Peijonniemen poika” Yrjö Tolvanen
Puhdas Tohmajärvi ry:n puheenjohtaja